HanneleAlHamzawi Silmien sulkeminen totuudelta ja vaikeneminen on pelkuruutta ja/tai tyhmyyttä.

TARVITAANKO USKONTOJA JA MIHIN, HYVÄÄN VAI PAHAAN ?

Monien kuulee sanovan, että maailma olisi paljon parempi paikka ilman uskontoja, koska uskontojen nimissä on tehty niin paljon pahaa ja uskontoja on käytetty ja käytetään henkilökohtaisen ja poliittisen vallan ja ahneuden välineenä. Ihmisellä on kuitenkin luonollinen tarve ymmärtää oman olemassaolonsa ja kaiken ympärillään olevan merkitystä. Ajatus siitä että tänne syntyisi sattumalta tuntuu lohduttomalta. Syntyä, elää ja kuolla ja kaikki olisi siinä. Joku kuolee jo ennen syntymäänsä ja toinen elää pitkän ja hyvän elämän ja jonkun elämä on pelkkää kärsimystä. Silloin elämä olisi vain pelkkää sattumanvaraista arpapeliä. Ihminen tarvitsee merkityksen elämälleen, eikä useimmille riitä elämän onnelliseksi tekemiseksi edes se, että asiat ovat taloudellisesti ja materialistisesti hyvässä järjestyksessä.

Ihminen on kaksinainen olento, sekä fyysien, että henkinen (sielullinen), jolla on sekä fyysisiä että henkisiä tarpeita, eikä kaikkia henkisiäkään tarpeita ihminen itse ja muut ympärillä olevat ihmiset kykene täyttämään. Siitä huolimatta , monet ihmiset pitävät nimenomaan fyysisen ruumiin tarpeiden täyttämistä niin merkittävänä. Tämä näkyy ihmisten pinnallisuuden ja materialisoitumisen lisääntymisenä, kulutusyhteiskuntina, jonka seurauksena ihmiskunnalle on muodostunut monia erilaisia ongelmia. Erilaiset muoti-ilmiöt saavat ihmiset mukaansa ja etsimään onnellisuutta ja ratkaisuja elämäänsä. Oli kyse sitten materialisitisista tai henkisistä muoti-ilmiöistä, niin ahneuden ja vallan vuoksi kaikella tehdään myös bisnestä ja johdetaan muita ihmisiä harhaan. Henkiset muoti-ilmiöt valtaavat kokoajan vain enemmän alaa. Tämän on mahdollistanut juuri ihmisten materialisoituminen ja pinnallistuminen. Henkiseille muotivirtauksislle on syntynyt samanlainen markkinanako kuin materialistisillekkin. Monien kulutustuotteiden saannin helpottuminen, jotka on tarkoitettu palvelemaan ja helpottamaan ihmisten elämää ja arkea, ei enää tyydytä ihmisen tarpeita, vaan halutaan aina vain enemmän ja erikoisempia asioita ja kokemuksia. Kulutustuotteista on tullut asia, jotka eivät vain palvele ihmistä, vaan ihmiset palvelevat niiden tuottajien olemassaoloa, hankkimalla aina vain enemmän ja monimutkaisempia tuotteita. Henkisille/uskonnollisille muoti-ilmiöille on käynyt samoin. Rahasta on tullut ihmisille eräänlainen jumalaan verrattava asia, jolla kuvitellaan voivan osaa onnellisuutta.

Nykypäivänä löytyykin kaikenlaisia mahdollisia henkisiä tarpeita täyttäviä uskomussuuntia ja uskontoja. Tarvitaanko tätä kaikkea henkistä "monimuoitoisuutta", tekeekö se ihmisistä onnellisempia ? Kaikissa näissä on kuitenkin kyse samoista asioista, ihmisen tarpeesta ymmärtää itseään ja olemassaoloaan ihmisen henkisen olemusken/sielun tarpeiden tyydyttämiseksi. Itse ajattelen että erilaisissa henkisissä suuntauksissa on kyse samasta asioista kuin uskonnot, vaikka näitä suuntauksia ei uskonnoiksi määritetlläkään. Myös erillaisissa henkisissä suuntauksissa on olemassa korkempi ihmistä ohjaava voima/jumaluus joka on itsensä ulkopuolella tai myös ihmisessä itsessään ja ihmisen kyvystä uskoa, ymmärtää ja oppia oman suuntauksensa mukaisesti paremmaksi ihmiseksi, saavuttaakseen jotain syvällisempää ja totuudellisempaa tässä elämässä ja fyysisen kuolemansa jälkeen.

Ihmisen aistit, näkö, kuulo, maku, haju ja tunto ovat maallisia fyysisen ruumiin aisteja, joiden avulla ihminen voi suoda itselleen mielihyvää, täyttämällä niiden tarpeita omien mieltymystensä mukaan ja jotka sen kautta vaikuttavat myös ihmisen henkiseen hyvinvointiin. Näiden tarpeiden täyttäminen ei kuitenkaan poista ihmisen henkisiä/sielullisia tarpeita. Uskonnot antavat elämälle syvemmän merkityksen, selittävät maallisen kärsimysten tarkoitusta, antavat lohtua, mahdollisuuden korjata menneitä virheitä, oppia ja mahdollisuuden anteeksiantamiseen ja saamiseen . Miten elät elämäsi, mitä opit ja mitä kykenet muuttamaan itsessäsi, sen mukaan tulee palkka tai rangaistus kuolemasi jälkeen. Miksi ihmiset kuitenkin keskittyvät niin paljon vain fyysisen ruuminsa olemassaoloon ? Fyysien ruumis ilman henkeä/sielua ei ole toimivana kokonaisuutena olemassa, vaan ainoastaan maatuva materialinen esine tai yksikkö.

Pitääkö "aika kultaa muistot" tai "ennen kaikki oli kuitenkin paremmin" paikkansa ? Ajattelen että kyse ei ole vain muistojen kultaamisesta. Yksinkertaisemmat elämäntavat kuin mitä nykypäivän elämä monesti on, mahdollistaisivat sen, että ihminen kykenisi paremmin hallitsemaan elämänsä kokonaisuutta ja ajattelemaan asioita pidempikantoisesti. Niin monet ihmiset ovat päätyneet tilanteeseen, jossa mikään ei enää riitä ja lähteneet tielle jossa tavoitellaan asioita niin moninaisin ja monimutkaisin tavoin, ettei ihmisen oma ymmärrys riitä enää hallitsemaan kaikkea ja syntyy kaaos, jossa syöksytään aatteesta toiseen, tarpeesta tarpeeseen ja ojasta allikkoon. Syöksytään mukaan uusiin muoti-ilmiöihin, joukkohuumaan jossa lietsotaan toinen toistaan. Halataan koko maailmaa ja koetaan sen vuoksi olevan parempia ja viisaampia kuin muut, mutta unohdetaan se , että maailmassa on valtava määrä niitä ihmisiä, joita hallitsee valta, ahneus ja halu alistaa muita oman aatteensa alle ja omien halujensa täyttäminen. Unelma kauniista ajatuksesta, että rakkauteen vastataan aina rakkaudella, on pelkkää harhaa. Iso osa ihmiskuntaa ei ole kehttynyt henkisesti niin pitkälle, että rakkauden osoittamisella muutetaan muita hyväksikäyttävien toimintatapoja, vaan nämä "koko maailman halaajat" tulevat monien näiden vallanhavittelijoiden hyväksikäyttämäski ja pettämiksi.

Onko edes jokaisen uskonnon ja aatteen Jumala/jumaluus hyvä ja vain ihmiset pahoja? Eikö Jumalan kuitenkin pitäsi olla hyvä, niinhän kaikissa uskonnoissa väitetään, miten Jumala on ihmistä rakastava ja armollinen ja kehoittaa ihmisiä hyvään. Miksi sitten jonkun uskonnon Jumala kehoittaa alistamaan, halveksimaan ja myös tuhoamaan muita ? Voiko sellainen Jumala olla hyvä ? Maailmassa ja ihmisissä on paljon pahuutta ja sen tosiasian realistinen ymmärtäminen ei ole tyhmyyttä vaan viisautta. Ei hyvää maailmalle ja muille ihmisille haluvan ihmisen tule hyväksysä uskontoja ja ideologioita jotka kehoittavat ja mahdollistavat vääryyteen ja muiden alistamiseen. Kun jonkin uskonnon Jumala/jumaluus kehoittaa pahuuteen, polittiiseen vallankäyttöön, vääryyteen, muiden alistamiseen ja tuhoamiseen, ei voi olla kyse rakkauden Jumalasta, vaan pimeän puolen johtajasta. Onko ihminen, joka raivaa tilaa pahuuteen kehottavalle uskonnolle/ideologialle suvaistevaisuuden ja kaiken ymmärtämisen nimissä viisas, vai mahdollistaako hän juuri sen pahan leviämisen ja muiden alistamisen sokeassa uskossaan tehdä maailmaa paremmaksi.

"Kukaan ihminen ei ole niin kuuro, kuin se joka ei halua kuulla. Kukaan ihminen ei niin sokea, kuin se joka ei halua nähdä". Maailman halaajat ovat kuin sokeita ja kuuroja lampaita, jotka kauniissa mutta harhaisessa uskossaan, eivät näe ihmisen ominaisuuksien realitetteja myös pahassa ja ovat asettaneet itsensä täysin niiden kaikkien ihmisten käytettäviksi, jotka vievät omaa aatettaan ja uskoaan eteenpäin, näitä maailmanhalaajia säälimättä hyväksikäyttämällä valta ja ahneus päämääränään. Näiden maailman halaajien saadessa valtaa ja asemaa myös polittiisina päättäjinä, he eivät aseta vain itseään uhrilampaiksi ahneiden, vallanhaluisten ja muita alistavien uskontojen tai uskonnon edustajille, vaan koko sen kansansa jonka edustajina päätöksiä tekevät.

Uskonnot eivät lakkaa olemasta, niin kauan kuin on ihmisiä, piti niitä kuinka turhina tai väärinä tahansa, koska ihmisen tarve ymmärtää olemansolonsa merkitystä ja saada lohtua, ei katoa mihinkään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat